Mikä sai minut muuttamaan vuosien jälkeen uudelle paikkakunnalle? Paikkakunnalle, jossa olin käynyt kerran pikkukoululaisena luokkaretkellä vuosia sitten. Tätä kysymystä olen usein nykyisin miettinyt. Olen nuorempana tehnyt nopeita ja hyvinkin kattavia muutoksia elämässäni, mutta nyt tuntuu että tämä muutos oli jotain käsittämätöntä. Tuosta muutosta on nyt pian kaksi vuotta.
Silloin tuntui, ettei mikään pidättele minua paikallaan, voisin tuosta vain muuttaa elämäni vieraalle paikkakunnalle. Alku ainakin täällä on ollut melkoisia kokemuksia täynnä.
Ensimmäisen vuoden asuin täällä vuokralla, säilyttäen entisen kotini. Tarkoituksena oli "katsastaa" ensin viihtyisinkö paikkakunnalla. Sen vuoden ajelin navigaattorin avulla paikasta toiseen ja päätin jäädä, kun jatkuva muuttaminen työpaikasta toiseen ei näyttäisi hyvälle CV:ssä. Silloin oli kuitenkin "oikea koti" muualla ja sinne saattoi paeta paikkakunnan ahdistavuutta.
Tuon vuoden jälkeen etsin asunnon ja ihastuin suoraan parvekkeelta aukeavaan näkymään. Jo netistä katsoessani kuvia asunnosta, päätin haluta sen, jos yhtään sisäkuvat pitäisivät paikkaansa. Niinpä minusta oli asukas kaksikerroksisen rivitalon 5 huoneen ja keittiön asuntoon lähelle järvenrantaa.
Asunnon remontti piti antaa lehdestä löytämäni ilmoituksen perusteella, koska itsellä ei ollut mitään käsitystä täkäläisistä tekijöistä. Remontti venyi ja osin tehtiin huonosti ja lopulta päädyin valittamaan kuluttajariitalautakuntaan asiasta, jonka lopulta voitin. Pitäessäni puoliani tätä yrittäjää vastaan, hän totesi "en olisi ikinä uskonut, että olet noin tarkka". Olen kuulevinani tuossa lauseessa sovinistin puhetta; yksinasuva keski-ikäinen nainen tyytyy siihen mitä nuorempi mies tekee, vaikka mitä olisi sovittu.
Naapurissa asuvaan mieheen olin tutustunut käydessäni remontin aikana asunnolla, hän oli tullut itse oma-aloitteisesti tervehtimään. Vaimoon tutustuin muuttokuorman tultua. Olimme tehneet pitkän päivän ensin pakatessa autoa ja ajaessa satoja kilometrejä ja päivä oli vaihtunut alkuyöksi. Olin purkamassa tavaroita alakerrassa, kun apulaisena olevat nuoret miehet tulivat sanomaan, että joku oli tullut huutamaan. Menin katsomaan; naapurissa asuva nainen oli ympäripäissään horjumassa aidasta kiinipitäen ja kohemassa: "nyt tämä loppuu, nyt tämä loppuu. Kutsun poliisit. Olen saanut kuunnella kolme viikkoa tuon remonttia, enkä enää kestä". Rouvalla oli läpinäkyvä pusero päällään ja riippurinnat ylipainoisella naisella huojuivat samaa tahtia kuin rouva itsekin humalan vuoksi. Neljällä nuorella ja yhdellä keski-ikäisellä miehellä oli tosi hauskaa katsoessa tätä rouvaa ja hänen käytöstään. Itse mietin vain, että pidän suuni kiinni tässä touhussa mahdollisuuksien mukaan onhan hän tuleva naapurini. Vuosi meni sen jälkeen tämän rouvan kartellessa minua totaalisesti, ovi pamahti kiinni jos uhkasi törmääminen. Ja koko ensimmäinen kesä naapurin parvekkeen ovi pysyi kiinni, jos minä liikuin pihallani. Miehen kanssa kyllä juttelin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Silloin tuntui, ettei mikään pidättele minua paikallaan, voisin tuosta vain muuttaa elämäni vieraalle paikkakunnalle. Alku ainakin täällä on ollut melkoisia kokemuksia täynnä.
Ensimmäisen vuoden asuin täällä vuokralla, säilyttäen entisen kotini. Tarkoituksena oli "katsastaa" ensin viihtyisinkö paikkakunnalla. Sen vuoden ajelin navigaattorin avulla paikasta toiseen ja päätin jäädä, kun jatkuva muuttaminen työpaikasta toiseen ei näyttäisi hyvälle CV:ssä. Silloin oli kuitenkin "oikea koti" muualla ja sinne saattoi paeta paikkakunnan ahdistavuutta.
Tuon vuoden jälkeen etsin asunnon ja ihastuin suoraan parvekkeelta aukeavaan näkymään. Jo netistä katsoessani kuvia asunnosta, päätin haluta sen, jos yhtään sisäkuvat pitäisivät paikkaansa. Niinpä minusta oli asukas kaksikerroksisen rivitalon 5 huoneen ja keittiön asuntoon lähelle järvenrantaa.
Asunnon remontti piti antaa lehdestä löytämäni ilmoituksen perusteella, koska itsellä ei ollut mitään käsitystä täkäläisistä tekijöistä. Remontti venyi ja osin tehtiin huonosti ja lopulta päädyin valittamaan kuluttajariitalautakuntaan asiasta, jonka lopulta voitin. Pitäessäni puoliani tätä yrittäjää vastaan, hän totesi "en olisi ikinä uskonut, että olet noin tarkka". Olen kuulevinani tuossa lauseessa sovinistin puhetta; yksinasuva keski-ikäinen nainen tyytyy siihen mitä nuorempi mies tekee, vaikka mitä olisi sovittu.
Naapurissa asuvaan mieheen olin tutustunut käydessäni remontin aikana asunnolla, hän oli tullut itse oma-aloitteisesti tervehtimään. Vaimoon tutustuin muuttokuorman tultua. Olimme tehneet pitkän päivän ensin pakatessa autoa ja ajaessa satoja kilometrejä ja päivä oli vaihtunut alkuyöksi. Olin purkamassa tavaroita alakerrassa, kun apulaisena olevat nuoret miehet tulivat sanomaan, että joku oli tullut huutamaan. Menin katsomaan; naapurissa asuva nainen oli ympäripäissään horjumassa aidasta kiinipitäen ja kohemassa: "nyt tämä loppuu, nyt tämä loppuu. Kutsun poliisit. Olen saanut kuunnella kolme viikkoa tuon remonttia, enkä enää kestä". Rouvalla oli läpinäkyvä pusero päällään ja riippurinnat ylipainoisella naisella huojuivat samaa tahtia kuin rouva itsekin humalan vuoksi. Neljällä nuorella ja yhdellä keski-ikäisellä miehellä oli tosi hauskaa katsoessa tätä rouvaa ja hänen käytöstään. Itse mietin vain, että pidän suuni kiinni tässä touhussa mahdollisuuksien mukaan onhan hän tuleva naapurini. Vuosi meni sen jälkeen tämän rouvan kartellessa minua totaalisesti, ovi pamahti kiinni jos uhkasi törmääminen. Ja koko ensimmäinen kesä naapurin parvekkeen ovi pysyi kiinni, jos minä liikuin pihallani. Miehen kanssa kyllä juttelin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
